Olemme olleet alkusyksyn kovin aktiivisia ja intoa täynnä ainakin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Sasu-pappa ja minä. Nekun mielihän on kuin tuuliviiri, eikä koskaan tiedä mistä suunnasta puhaltaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Syksyn ehdoton kohokohta oli blondeille räätälöity Nome-kurssi, jossa kanssamme uurastivat Krista & Ronja, Liisa & Pipsa, Seija & Donna, sekä Henna & Kaisla. Tean & Marinan opastuksella saimme roppakaupalla vinkkejä kuinka treenata ja vähintään yhtä paljon mitä ei pidä tehdä. Kurssi oli erittäin antoisa ja minullakin rupesi taas pieni toivonkipinä itämään, että josko kuitenkin joskus hyvän päivän sattuessa ne taipparit olisivat ohjelmassa.  Onhan siellä nähty persoonallisia koiria ennenkin.

 

Tapahtumarikkaasta kurssista voit lukea enemmän Ronjan sivuilta.

 

Treeneistä innostuneensa aloimme Liisan kanssa ratkomaan Nekun riistaongelmaa. Lähtöasetelma oli ettei edes siipidami noussut ylös ja viime kerralla tulikin sitten jo vaakku kauniisti käteen. Siihen olikin pakko lopettaa, kun emäntä rupesi hyperventiloimaan siellä puolukanvarpujen keskellä, oli se niin mahtava tunne :)  Nyt sitten edetään varovasti, mutta koitetaan pitää yllä se mitä ollaan saavutettu.