<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Monien sattumien summana olemme viimeisen reilun vuoden aikana muodostaneet hyvin persoonallisen treeniporukan, jota jossain vaiheessa leikillisesti kutsuin Toko-tädeiksi, ryhmämme keski-ikä kun taitaa olla komeat 50. Joukkoomme kuuluvat Linda & Valkoinen paimenkoira Domo, Tuija & Hovawart Nuppu, Liisa kera kultaiset Pipsa & Papu, sekä nämä kuraiset. Jotta emme aivan eläkeläisporukaksi taannu olemme kutsuneet Helin ja Vapun mukaan hauskanpitoon, aina kun se heille sopii.

 

Mutta asiaan… Lindan puuhakkuuden ansiosta suunnistimme lauantaina 3.11. kohti Hyvinkäätä ja Aptus-koirakylpylää. Päivän ohjelmassa oli tutustuminen agilityyn (1,5 h), ruokailu meille 2-jalkaisille ja sen jälkeen uima-allas tunniksi koiriemme käyttöön.  

 

Agilityn saloihin meitä opasti Laura (sukunimi meni ohi), joka jaksoi hienosti kertoa lajista, sekä käydä kanssamme läpi muutamia esteitä. Aloitimme putkesta joka ei tuottanut kenellekään mitään vaikeuksia, <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Sasu jopa villiintyi taas niin, että karkasi käsistäni ja tunki Pipsan kaveriksi putkeen. Aivan kuten 10 vuotiaan vanhuksen olettaakin käyttäytyvän.

 

Seuraavaksi siirryimme pujottelukeppeihin ja aloitimme kuivaharjoittelun ilman koiria. Harjoitus olikin tarpeen ja osoittautui yllättävän vaikeaksi.

 

ensin ilman koiraa, Liisa tyylittelee…

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /> 

ja sitten koiran kanssa, Papu & Liisa

 

Ennätimme kokeilla vielä ”huppu-putkea” ja lopuksi tavallista estettä. Vaikka joukkomme on kovin erilainen nautti jokainen koira silminnähden ja kuka tietää, vaikka joku näistä nuoremmista ja tervejalkaisista aloittaisi treenaamisen ihan tosissaan.

 

Tunnin jälkeen koirat saivat huilata ja sitten sai uima-allas kyytiä.

 

Hetken kesti ennen kuin koirat ymmärsivät, että altaaseen on tarkoitus mennä, joko päädyissä olevia luiskia pitkin, tai jos rohkeus riittää niin saahan sinne loikata suoraan reunaltakin.  Ja yllätys yllätys, kaikki muut koirat käyttivät luiskia, mutta pappapa taas tykkäsi, että veteen mennään vauhdilla hypäten , eikä millään rollaattorilla.

 

onhan se nouto-ote tämäkin

 

 melkein kojo jengi samassa kuvassa.

 

Puitteet kylpylässä ovat erittäin hyvät, talon puolesta oli jopa pyyhkeitä ja kuivaajat, joten märän koiran kanssa ei tarvinnut lähteä kotimatkalle.  Loppuillan ja seuraavan päivän oli ympäri Espoota kovin väsyneitä mutta onnellisia koiria.

 

 Ja seuraava uintikerta on jo varattu.