<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

kun sähköpostiin viime viikolla kopsahti kutsu mahdollisuudesta osallistua riistaan tutustumiseen tartuimme siihen heti. Kuten aiemmista tarinoistamme ilmenee, ei tuo riistapuoli ole ollut aivan hallinnassa.

 

Joten riemumielin pakkasin koirat sunnuntaina autoon ja huristelin kohti Hvitträskiä, jossa meitä odotti 10 innokasta noutajan alkua (me ja pari muuta olimme hieman yli-ikäisiä).  Mitä lähemmäksi oma vuoromme tuli rupesi minua hieman jännittämään, kun ymmärsin, että oikeasti olemme saaneet ylös YHDEN variksen ennen tätä… joten homma käyntiin ja reippaasti kohti lokkirastia;  

 

lokki lensi kohti pöpelikköä ja Nekku vauhdilla perään…Hmm mikäs tämä on, en ole ennen nähnytkään. On muuten niin iso että älä kuvittelekaan että mahtuisi minun suuhun…  No emme masentuneet tästä, sillä uskon että vedestä tulee.

 

<?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />Sasu haistoi lokkia sanoi YÄK, ja poistui takavasemmalle kuuntelematta ohjaajaa lainkaan.

 

Seuraavana vuorossa varis; nappisuoritus molemmilta koirilta, ei mitään lisättävää paitsi se ohjaaja…joka aivan turhaan rupesi pillittelemään, vaikka palautus oli jo tulossa.

 

 

Fasaani, jälleen uusi tuttavuus meille;  Nekku aloitti vedättämisen vihellellen sen tipun ympärillä ja pyöritellen silmiään, että mitä tälle pitäis tehdä?  siinä sitten vähän aikaan keskusteltiin ja pohdittiin, että missä mennään ja päätimme, että nyt ei anneta heti periksi. 2 kertaa lähetin hakuun ja molemmilla kerroilla kävi vaan katsomassa sitä ja tuli takaisin. Sitten me taas vähän keskusteltiin ja neiti taisi ymmärtää, että ”enhän mä pääse täältä pois ollenkaan jos en tota tipua tuolta tuo tolle ämmälle” Siispä kolmas lähetys ja siitä näki heti, että nyt se sieltä tulee. Häntä heiluen lähti suoraan linnun luokse, nappasi suuhun ja palautus suoraan käteen. JEES, mamma voitti tän erän 1-0

 

Sasulle unohdettiin näyttää koko fasaani, mutta rastien jälkeen pappa lähti ”laajennettuun hakuruutuun” ja palasi sieltä fasaaninpää suussa.

 

Viimeisenä teimme laahausjäljen delux-pupulla.  Sasu teki töitä kuin mestari konsanaan, eikä meinannut housuissaan pysyä pupua palauttaessaan.  Nekku eteni hienosti pupun luokse, mutta sama juttu kuin fasaanilla tuli takasin tyhjin suin… On se sitkeä mimmi, mutta… Haloo, jotain tais unohtua…alahan mennä siitä riitti tällä kertaa ja neiti paineli takaisin pupun luokse, otti sen suuhunsa ja palautti.

 

 

 

Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja suuri kiitos Tealle ja Marinalle että vaivauduitte tapahtuman järjetämään.