Missä lie mielenhäiriössä olikaan tuo Pilkanmaan velhomainen Rouva F lupautuessaan pitämään koulutuspäivän joukolle täti-ihmisiä kera lellivauvojen... Niinpä pakkasimme autot täyteen koiria ja suunnistimme kirpeänä tammikuun pakkaspäivänä 6-tietä pitkin kohti Pilkanmaata jännityksen kipristäessä itse kunkin vatsanpohjaa. Nautittuamme makoisat pullakahvit suunnistimme jonossa kuin köyhän talon porsaat kohti metsänreunaa jossa saimme aimo annoksen ohjeita koiran hallinnasta sekä paljon arvokkaita neuvoja harjoittelemiseen.

Kaikki koirat osoittivat olevansa hyvinkin kehityskelpoisia, mutta nämä ohjaajat.... oli siinä itse kullakin naurussa pitelemistä kun rautakangen jäykät ohjaajat peruuttelivat osa pyllähtäen pitkin lumipenkkoja, eikä kuullun ymmärtäminenkään ollut aivan parhaalla tasolla. Useampi tunti pakkasessa kuitenkin vierähti ja koimme monta ahaa elämystä ja hienoja onnistumisia. Päivän päätteeksi saimme nauttia Herra F:n herkullisesta riistapadasta ja ruodimme  päivän tapahtumia.  Vatsat pullollaan ja pää täynnä uusia neuvoja ja ajatuksia lähdimme kotimatkalle.

Itselleni selvisi, että nyt on korkea aika kertoa Hurmalle kuka on pomo ja vasta sen jälkeen siirtyä eteenpäin. Keskarin näyttöä ei tule enää Olarissa hyväksyä.