Toukokuun 11 päivä olikin sitten aika päivittää tilanne ja katsoa olemmeko osanneet hyödyntää tammikuisia ohjeita ja missä mennään nyt? Sanna ja Alli piiskasivat meitä yhteensä viisi tuntia ja ainakin minusta fiilis oli mahtava läpi koko pitkän rupeaman.
Markkeeraukset
Aloitimme tekemällä jokaiselle koiralle 2 ykkösmarkkeerausta kahteen eri paikkaan. Kun koira selvisi niistä hyvin, oli tarkoitus tehdä kakkonen samoihin paikkoihin. Hurma aloitti lupaavasti mutta jätti jo ensimmäisen palautksen liian kauas. Tämä sama toistui muutaman kerran ja siirryimme odottelemaa muiden suorituksia. Seuraavaksi vaihdoimme lähetyspaikka, mutta heittopaikat säilyivät samoina. Hurma markkeerasi molemmat damit hyvin ja lähti vauhdilla hakemaan jälkimmäistä heittoa. Se eteni damille hyvin mutta pysähtyi siihen eikä ottanut ylös. Hain sen pois ja lähetin uudelleen. Sama toistui 2-3 kertaa jonka jälkeen pistin damin sen suuhun ja koitin saada mukanani lähetyspaikalle. Ei onnistunut vaan sylki samantien sen pois ja aikamme taisteltua Sanna komensi meidät molemmat kurinpalautukseen. Siellä me sitten tönötimme Hurma istuen edessäni ja minä seisoin kuin heinäseipään niellyt sen edessä enkä saanut katsoa sitä, enkä puhua mitään.
Vesityö
Olimme siinä Vaakkoin haastavassa hetteikkö-rannassa ja teimme lokilla. Ensimmäinen lähetys tehtiin ihan rannasta, jonka jälkeen lähetyspaikkaa siirrettiin aina kauemmaksi rannasta. Freijaa lukuunottamatta kaikilla koirilla oli vaikeuksia veteen menon kanssa. Pienen painostuksen ja ihmismuurin avustuksella Hurmakin rohkaisi mielensä ensimmäiseen noutoon, seuraavilla kerroilla meni ilman apuvoimia mutta eteen käskyllä piti vahvistaa.
kuva: Heli Vehanen
Hakuruutu
Tähänastisen ”nome-urani” tähtihetki! Sanna teki ihan perus-taippari hakuruudun alamäkeen ja ensimmäinen varis heitettin. Hurma toimi kuin kone kattaen koko hakuruudun ja palauttaen KAIKKI vaakut käteen. Muutaman ensimmäisen kohdalla kannustin sintä palautuksen lopussa mutta viimeisten kohdalla taisin vain tuijottaa sitä suu auki ja miettiä, että onko tämä totta.
Oli hienoa oli huomata, että kehitystä on tapahtunut niin ohjaajissa kuin koirissakin. Jokainen koirakko oli harjoitellut itsenäisesti ja muutamia kertoja kokoonnuimme kimppatreeneihin ja palautteet sinkoilivat ensin kasvotusten ja sitten sähköisesti.
Kommentit